Niin, kuten aamulla totesin.. tai äitini totesi, illaksi sade lakkasi. Aurinkokin näyttäytyi, tosin vain ohimennen . :D
Shoppausreissusta ei tullut mitään, eikä liioin surffauksesta. Mutta senpä sijaan vetäisimme Josén kanssa lenkkitossut jalkaan ja lähdimme juoksemaan. Juoksimme oikein hikilenkin. Tunnin lenkki tehtiin ja lenkin jälkeen pulahdettiin Manilan lahteen uimaan (Manila Bay).
Hyi! Vesi oli oikeasti jäätävää! Ei siinä kovin kauan kehdannut uida, vaan tulin nopeasti pois vedestä.
Nyt illemmalla en surffannut aalloilla, vaan internetissä. Olisi sitä varmaan muutakin ajanvietettä keksinyt, mutta laiskuus iski päälle. Olen muuten huomannut, että olen netin suurkuluttaja! No, kukapa ei olisi. Felix siitä tapaa huomautella jatkuvasti, ihankuin ei muka itse surffailisi netissä! Huoh. No, tänään Felix ei ole vielä ärsyttänyt minua, koska hän on kaverinsa luona. Pysyisikin siellä.
Joo-o. Kello on täällä Manilassa vähän päälle yhden, joten goodbye. Ja good night!
tiistai 23. kesäkuuta 2009
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Sataa, sataa ja vielä kerran sataa.
Tänään on ollut tylsä päivä. Heräsin aamulla noin kymmeneltä. Täällä Manilassa on siis kesäloma nyt.
Avasin verhot ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Hyi. Inhoan sadetta.
Tarkoituksena olisi ollut lähteä naapurini Reinan kanssa ostoksille, shoppailemaan. Mutta nyt sekin sitten peruuntui. Toisena vaihtoehtona olisi ollut se, että Carlos olisi opettanut minua surffaamaan, mutta hänelle tuli menoja. Joten istun siis koko loppupäivän sisällä ja tuijotan ikkunasta ulos. Tai luen.
En jaksa nyt muuta kirjoittaa, koska ei ole mitään tähdellistä kertomista.
So long, ainakin hetkeksi.
Hei, muuten, vielä yksi asia. Äiti huikkasi alakerrasta, että iltapäivälle on luvattu selkenevää. Yeah!
Paalam na, näkemiin tagalogiksi.
Avasin verhot ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Hyi. Inhoan sadetta.
Tarkoituksena olisi ollut lähteä naapurini Reinan kanssa ostoksille, shoppailemaan. Mutta nyt sekin sitten peruuntui. Toisena vaihtoehtona olisi ollut se, että Carlos olisi opettanut minua surffaamaan, mutta hänelle tuli menoja. Joten istun siis koko loppupäivän sisällä ja tuijotan ikkunasta ulos. Tai luen.
En jaksa nyt muuta kirjoittaa, koska ei ole mitään tähdellistä kertomista.
So long, ainakin hetkeksi.
Hei, muuten, vielä yksi asia. Äiti huikkasi alakerrasta, että iltapäivälle on luvattu selkenevää. Yeah!
Paalam na, näkemiin tagalogiksi.
Joo, welcome to blogiini.
Niin. Pidän henkilöllisyyteni salassa, ihan vain siksi, että en halua minua tunnistettavan.
Vähän voin kertoa itsestäni, elikkäs olen 16-vuotias tyttö from Philippines. Alkuperältäni olen puoliksi suomalainen, as you can see, ja puoliksi filippiiniläinen, mutta viisi vuotta sitten muutin perheeni kanssa Filippiineille.
Filippiinit sijaitsevat lähellä Aasiaa, ja asun saarella, jonka nimi on Luzon. Filippiinien pääkaupunki Manila on kotikaupunkini. Manila on aika saasteinen suurkaupunki, mutta tykkään silti asua täällä. Joskus olen kyllä haaveillut poismuuttamista, mutta se sitten aikanaan. Toisinaan käyn ystävieni kanssa viettämässä aikaa läheisellä yksityisrannalla, joka sijaitsee Manila Bay- nimisellä lahdella. Filippiineillä puhutaan amerikan englantia, jonka minä taidan parhaiten, tagalogia, taglishia(tagalog+englanti), ja monia pieniä murrrekieliä. Vaikka olenkin asunut Manilassa jo vuosia, osaan vain vähän puhua tagalogia. Syynä tähän on se, että englanti on puhutuin kieli Manilassa, enkä ole tagalogia tarvinnut lähes lainkaan.
Perheeni on semmoinen keskikokoinen. Vanhempani eivät ole eronneet ja minulla on 3 isoveljeä. Vanhin veljeni, 24-vuotias Carlos, on hieman hiljaisempi, kuin muut veljeni. Hän on tummatukkainen, mutta sinisilmäinen, eli suomalaisuus näkyy hänen silmistään. Tulen Carlosin kanssa hyvin toimeen, me emme juurikaan quarrel, riitele. Carlosin jälkeen tulee Felix, joka on 19-vuotias. Felix on se, jonka kanssa kinastelen eniten. Meidän riitamme koostuvat pääasiassa, kuten monen muun sisaruksen tappelunaiheuttajasta, tietokoneenkäyttö vuoroista. Joka tapauksessa tulemme hyvin juttuun.. toisinaan ;). Minua 2 vuotta vanhempi José on ehta filippiiniläinen. José sekä käyttäytyy kuin filippiiniläinen, puhuu ja näyttää filippiiniläiseltä. José on minulle rakkain tästä veljeskolmikosta. Eipä sillä, ettenkö rakastaisi kaikkia, mutta hänen kanssaan en juuri koskaan riitele. José on minun tukihenkilöni, hänelle voin avautua, eikä hän naura päin naamaa.
Jotta et ihmettelisi näitä ei-suomalaisia nimiä, niin kerron, kuinka vanhempani tapasivat.
Äitini lähti 19-vuotiaana, nuorena tyttönä Suomesta au-pairiksi Filippiineille, Samarin saarelle. Siellä hän tapasi isäni, ja he pienten vastoinkäymisten jälkeen rakastuivat, tottakai. Äitini halusi antaa lapsilleen filippiiniläiset nimet. Näin sekä veljeni, että minut on nimetty. Vaikka näytämme osittain suomalaisilta, nimet kertovat muuta.
Ja nyt tämän pienen tarinan jälkeen haluan jälleen toivottaa sinut tervetulleeksi blogiini :)
Mabuhay! (tervetuloa tagalogiksi)
Vähän voin kertoa itsestäni, elikkäs olen 16-vuotias tyttö from Philippines. Alkuperältäni olen puoliksi suomalainen, as you can see, ja puoliksi filippiiniläinen, mutta viisi vuotta sitten muutin perheeni kanssa Filippiineille.
Filippiinit sijaitsevat lähellä Aasiaa, ja asun saarella, jonka nimi on Luzon. Filippiinien pääkaupunki Manila on kotikaupunkini. Manila on aika saasteinen suurkaupunki, mutta tykkään silti asua täällä. Joskus olen kyllä haaveillut poismuuttamista, mutta se sitten aikanaan. Toisinaan käyn ystävieni kanssa viettämässä aikaa läheisellä yksityisrannalla, joka sijaitsee Manila Bay- nimisellä lahdella. Filippiineillä puhutaan amerikan englantia, jonka minä taidan parhaiten, tagalogia, taglishia(tagalog+englanti), ja monia pieniä murrrekieliä. Vaikka olenkin asunut Manilassa jo vuosia, osaan vain vähän puhua tagalogia. Syynä tähän on se, että englanti on puhutuin kieli Manilassa, enkä ole tagalogia tarvinnut lähes lainkaan.
Perheeni on semmoinen keskikokoinen. Vanhempani eivät ole eronneet ja minulla on 3 isoveljeä. Vanhin veljeni, 24-vuotias Carlos, on hieman hiljaisempi, kuin muut veljeni. Hän on tummatukkainen, mutta sinisilmäinen, eli suomalaisuus näkyy hänen silmistään. Tulen Carlosin kanssa hyvin toimeen, me emme juurikaan quarrel, riitele. Carlosin jälkeen tulee Felix, joka on 19-vuotias. Felix on se, jonka kanssa kinastelen eniten. Meidän riitamme koostuvat pääasiassa, kuten monen muun sisaruksen tappelunaiheuttajasta, tietokoneenkäyttö vuoroista. Joka tapauksessa tulemme hyvin juttuun.. toisinaan ;). Minua 2 vuotta vanhempi José on ehta filippiiniläinen. José sekä käyttäytyy kuin filippiiniläinen, puhuu ja näyttää filippiiniläiseltä. José on minulle rakkain tästä veljeskolmikosta. Eipä sillä, ettenkö rakastaisi kaikkia, mutta hänen kanssaan en juuri koskaan riitele. José on minun tukihenkilöni, hänelle voin avautua, eikä hän naura päin naamaa.
Jotta et ihmettelisi näitä ei-suomalaisia nimiä, niin kerron, kuinka vanhempani tapasivat.
Äitini lähti 19-vuotiaana, nuorena tyttönä Suomesta au-pairiksi Filippiineille, Samarin saarelle. Siellä hän tapasi isäni, ja he pienten vastoinkäymisten jälkeen rakastuivat, tottakai. Äitini halusi antaa lapsilleen filippiiniläiset nimet. Näin sekä veljeni, että minut on nimetty. Vaikka näytämme osittain suomalaisilta, nimet kertovat muuta.
Ja nyt tämän pienen tarinan jälkeen haluan jälleen toivottaa sinut tervetulleeksi blogiini :)
Mabuhay! (tervetuloa tagalogiksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
